Isäntäperhe!

Heräsin torstai aamuna New Yorkin hotellissa kolmelta AAMULLA ja lähin lentokentälle muutaman muun vaihtarin kanssa. Kentälla oli myös Exploriuksen työntekijöitä auttamassa itsepalvelu chek in-kanssa. Lensin ensin Phoenixiin ja sielta Salt Lake Cityyn. Ihan perille asti mun kanssa lensi kaksi norjalaista vaihtaria, mutta ei saatu  vierekkäisiä paikkoja, joten ei siitä kauheesti apua lennolla ollut.  Viimeinen lento kesti vain puolitoista tuntia, joten sen suhteen se oli kiva. MUTTA kaikki muut lennot meni tosi mukavasti ja tasaisesti, tasaisemmin kuin autossa istuisi, tolla lennolla oli kuitenkin sen verran turbulenssia, että välillä ihan mahasta kouraisi ja hyvä ettei vieressä istuva mies läikyttäny mehuaan mun päälle.

Lento oli neljän jälkeen iltapäivällä perillä Salt Lakessa. Koko lennon ajan mua jännitti ihan kauheasti. Ensimmäistä kertaa koko vaihtoprosessin aikana jännitin jotain juttua noin paljon. Kun lähdin koneesta aattelin et mun sydän hyppää ulos rinnasta. Lähin kävelee sinne mihin ne laukut tulee, tai no oikeastaan seurasin vaan virtausta :) Sitten näin että mun isäntäperhe ootti mua Welcome to Utah Inka-kyltin kanssa ihan siinä laukkuhihnan eessä. Ne tuli kaikki heti halaa mua ja kaikki vaan puhu päällekkäin että kuinka ne on oottanu mua ja  et ne on ihan kauheen innoissaan. Mua oli siis odottamassa hostäiti Jen, kaikki neljä lasta ja vielä hostsiskon kaveri. Sen hetken jälkeen mua ei oo jännittäny yhtään missään vaiheessa. Siinä ku ooteltiin laukkuja niin koko ajan joku lapsista kyseli jotain niinku tiedänkö jotain peliä tai tykkäänkö one directionista :)

Vasemman puolimmainen tyttö on mun hostsiskon kaveri. Mutta muuten tossa kuvassa noi lapset on vasemmalata oikealle Brynn, Katya, Taylor ja Ryan.

Illalla ku mun hostisä tuli töistä lähettiin ravintolaan syömään ja illalla mun aluevalvoja tuli vielä käymään meillä. Tykkään tosi paljon mun isäntäperheestä  ja erityisesti mun hostveli, joka on yheksän vuotias, on ihana! Se on niin sulonen ku se selittää jostain sen pelesitä tai videoista ihan innoissaan  niin että siinä innostuu melkein itekkin:) Tykkään myös noista koirista toinen on chihuahua, joka on tosin aika arka ja toinen on  Englannin mastiffi, joten koko ero on aika suuri! Erityisesti toi  Englannin masttiffi on niin ihana ku se haluu koko ajan rapsutuksia ja haluis tulla sun syliin, mut se painaaa varmaan joku 40 kiloo. Kissat ei oo ihan kauheesti sisällä, mutta ainakin kaksi kolmesta kissasta on syöny vähän liikaa kissanruokaa.

Illalla ku menin nukkumaan niin aattelin et tää päivä on kyllä ollut aika härdelliä, vaikka onkin ollut kivaa, sillä perheessä on neljä 9-15 vuotiasta lasta ja ne kinastelee melkein koko ajan tai sit ne kiljuu tai jotain. Mut kuiteskin kun heräsin seuraavana aamuna niin oli ihan hiljasta vaikka melkein kaikki oli hereillä. Ja muutenkin huomasin ettei ne ihan koko ajan oo äänessä.

Mun huone vielä toistaseks. Maalataan seinä/seinät sen väriseks ku haluun.