ISÄNTÄPERHE

Moikka!

Nyt tulee vähän tieetoa mun isäntäperheestä:

Mä sain mun isäntäperhetiedot jo maaliskuussa. Ne tuli ihan puun takaa. Oli just koeviikko menossa kun tuli sähköposti, jonka otsikkona oli ISÄNTÄPERHETIEDOT. Sydän alkoi hakkamaan tuhatta ja sataa ja olin aivan sairaan yllättynyt ja iloinen. Sen jälkeen ei kauheasti enään kokeisiin luettu (onneksi oli vain yksi jäljellä). En adottanut perhetietoja jo niin aikaisin, mutta onneksi sain ne jo ajoissa, sillä nyt mulla on ollut runsaasti aikaa tutustua heihin.

Nyt itse asiaan. Mun isäntäperheeseen kuuluu 35-vuotias hostäiti, 38 - vuotias hostsä ja neljä lasta iältään 9-15-vuotiaita , joista kolme on tyttöjä ja yksi on poika. Perheellä on kaksi koiraa ja kolme kissaa!! Tulee varmaan olemaan aika lailla hälinää kun on noin monta lasta ja eläintä, mutta ei se mitään, perhe vaikuttaa rakenteelttan aikalailla samanlaiselta kuin oma perheenikin.  Perheen isä on tietokoneohjelmoija ja äiti työskentelee koordinaattorina mut vastaanottavassa järjestössä.

Ottaen osavaltion huomioon (Utah)  ei varman tule yllätyksenä, että perheeni ovat mormoneja. Aluksi se oli pieni järkytys, sillä olen kuullut yhden ei niin mukavan tarinan mormoniperheeseen joutuneesta vaihtarista, mutta enää se ei vaivaa minua koska perhe vaikuttaa niin mukavalta! Kyselin sähköpostilla hostäidiltä, onko  heidän uskonnossa jotain mistä mun pitäisi tietää. Hostäiti kertoi, että he eivät käytä rumaa kieltä, eivät pukeude sopimattomasti, eivät katso sopimattomia elokuvia ja joka sunnuntain on kolmen tunnin kirkko. Noi muut asiat ei millään tavalla vaivaa, mutta toi sunnuntaikirkko kuulostaa vähän pelottavalta.

He asuvat lyhyen  matkan päästä koulustani. Kouluun menee vajaa puol tuntia kävellen ja kahdeksan minuuttia autolla, mutta perhe hankkii mulle pyörän(!!), joten tuun varmaan kulkemaan sillä. Toi pyörä on kyllä tosi siisti juttu, pystyn sillä menemään kätevästi paikasta toiseen, enkä oo niin paljon kyytien varassa. Toinen ihana juttu on, että mun seinät maalataan just sen väriseksi kuin haluan. En vielä osannut päättää väriä, joten mennään maalikauppaan sitten kun saavun isäntäperheen luo.

Oon kyllä tosi tyytyväinen tohon mun perheeseen. Hostäiti kertoo joka sähköpostissa, että ne odottaa mua jo kovasti, ja tunne on kyllä mollemminpuoleinen!