Läksiäiset

Tässä kuvia mun läksiäisitä, jotka pidettiin eilen. Kutsuin sinne host sukulaisia, perhtuttavia ja kavereita. Pidettiin ne siinä lähistössä olevassa puistossa. Siellä ei itketty yhtään, pidettiin vaan hauskaa :)

Vieraat kirjotti viestejä mun vuosikirjaan, jotka luen sit kun pääsen lentokoneeseen.

Mun synttärikakku :)

Beccan isä oli norjalainen vaihtari täällä, eikä se sit ikinä mennyt takasin. Eli Becca on siis puoliks norjalainen ja tulee nyt kesällä käymään Norjassa.

Mun aluevalvoja :)

Mun naapurit (kuvasta puuttuu 5 lasta...). Nää oli aina mulle kuin toinen isäntäperhe täällä. Pystyin mennä milloin vaan käymään ja meillä oli aina hauskaa. Markin isä on muuten puoliksi suomalainen niin pääsin puhumaan välillä suomeakin.

Mexicolaista ruokaa tuleee ikävä </3

Gabby :) <333

Mun parhaan kaverin perhe. Yhdet tärkeimmistä ihmisistä täällä.

Powder puff kamuja

Mun "värilliset" ystävät :D

Kaetlyn

Nikki <33

Lacrosse-kaverit

Austin

Kaesie

Jake ja Jordan :D

Näitä tyttöjä on syyttäminen siitä, että lähteminen tuntuu kauheelta

Tanssiaisia

Taas luvassa paljon kuvia ja vähän tekstiä. Tässä siis kuvia parin viime kuun tanssiaisista.

Morp-tanssiaisissa oli cowboy-teema.

Senior Dinner Dance oli kaikille viimeistä vuotta lukiossa oleville. Sinne mentiin ilman deittiä, ja nimensä mukaisesti ekaks siellä tarjoiltiin ruoka ja sitten tansittiin :)

 Ja muutama kuva valmistujaisista. Itse en siis valmistunut, mutta menin kannustamaan kavereita. Meiltä valmistu noin 650 oppilasta.

Fiiliksiä lähtemisestä

En voi uskoo, että mulla on enää reilu viikko jäljellä täällä... Muistan vielä mun ensimmäisen viikonkin täällä niin elävästi ja yksityiskohtaisesti. 3 kuukautta sitten kun multa kysyttiin, oonko innoissani palaamassa kotiin, sanoin että olen , ja mä tarkotin sitä. Tällä hetkellä kuitenkaan suoreen sanottuna ei oo mitkään kauheen hyvät fiilikset. Lähteminen ahdistaa, kun en tiedä millon tuun palaamaan tänne.

Mä vasta löysin sen "oman porukan" ja nyt kun täällä on vikat hetket menossa, niin totta kai kaikki haluaa viettää mun kanssa aikaa. Viime viikonloppunakin kun olin kavereiden kanssa ne kerto, että mä oon nyt "yks niistä". Tuli melkein kyyneleet silmiin ku ne sano ton, koska noita sanoja mä oon oottanu koko tän vaihtovuoden. Se tunne, kun kaiken tän ajan jälkeen musta vihdoin tuntuu että mä kuulun tänne... Oon samaan aikaan onnellinen mun kavereista, mutta myös surullinen. Noi samat kaverit sano myös, että se tuntuu ihanku mä kuolisin viikon päästä, koska ne ei välttämättä tuu enää näkee mua. Totta kai oon myös innoissani, mutta tuntuu että kaikki innostus jää surun alle :(



Myös mun isäntäperhe kertoo mulle koko ajan kuinka outoo se tulee olemaan, kun mä oon poissa ja kuinka ne tulee ikävöimään mua. Haluisin vaan vähän enemmän aikaa. Toivoisin ettei mun tarvisi laskea päiviä siihen, että joudun lähtemään täältä tietämättä millon palaan. Haluisin vaan elää tässä hetkessä, nauttia ja olla miettimättä lähtöä, mutta se ei oo mahollista koska joka päivä joku kysyy kuinka monta päivää mulla on jäljellä tai joku kertoo kuinka ne tulee ikävöimään mua.

Tuun aivan varmasti palaamaan tänne joku päiviä, mutta jos siihen menee vuosia todennäköisesti kavereihin ei enää ole samanlaista suhdetta vaan jäljellä on vain hyvät muistot. Oonkin haaveillut paluusta tänne jo ens kesänä, mutta voi olla, että haaveiluks se vaan jääkin. En vaan kestä ajatusta siitä että voi olla että oon poissa vuosia.

2 viikon loma Kaliforniassa ja Oregonissa

Hupsista, ei oo tullutkaan pitkään aikaan kirjotettua. Jotenkin vaan tuntuu, että aikaa ei oo ollut mihinkään. Varsinkin kun olin 2 viikkoa Kaliforniassa. Tässä pastauksessa tulee Kaliforniassa enemmän ja myöhemmin (pian) kerron muista kuulumisista.

Sunnuntai (27.4) aamuna lähdettiin ajamaan kohti Kaliforniaa. Pysähdyttiin matkalla Vegasissa,  mutta ei  oikeastaan käyty muualla kuin m&m myymälässä. Ajamisessa meni ehkä joku 12 tuntia eli ei mikään mahdottoman pitkä matka. Vietettiin seuraavat 5 päivä  Anaheimissa, ja käytiin myös muualla siinä lähistässä.

Tekstiä ei ole luvassa paljon, mutta toivottavasti kuvat puhuvat puolestaan.

1. päivä Disneylandissa

Otettiin kaikki tytöt pedikyyrit

Parin tunnin jälkeen alko näköjään vähän väsyttämään :D

2. päivä Disneylandissä

World of Color Disneylandissä

Dineyland oli upea kokemus, mutta jonot oli tosi pitkiä, yleensä 30-60 minuuttia. Ihmisiä oli todella paljon vaikka mentiin muka "ei kiireisellä" viikolla. Vietettiin päivä myös Disneylandin vieressä olevassa huvipuistossa, Knott's Berry Farmilla. Siellä oli enemmän "rajuja" laitteita ja paljon vähemmän ihmisiä.

Pyörähdettiin myös Hollywoodissa nopeasti katsastamasa Walk of fame.

Walk of fame

5. päivänä lähdettiin San Franciscoon, jossa oltiin myös muutama päivä.

Golden Gate Bridge

Autoon murtauduttiin yöllä San Franciscossa. Saatiin lasi onneks korjatuks heti samana päivänä, eikä autossakaan ollut oikein mitään vietävää.

Kuuluisa vankila Alcatraz

San Franciscon jälkeen mentiin loppulomaksi Oregoniin tapaamaan host äidin perhettä.

Käytiin host äidin sukulaisen farmilla Oregonissa

Näitä karkkikauppoja oli joka kulmassa

Jonotettiin Portland:ssa 40 minuuttiia, että saatiin VooDoo donitseja. Noi donitsit on kuuluisia niiden koristelustaan.

Oon tosi kiitollinen, että mun host perhe vei mut tällä lomalle.  Oon nähnyt enemmän amerikkaa, mitä moni amerikkalainen, ja mua kyllä muistutetaan siitä koulussa :D Kuiteskin 2 viikkoa oli tosi pitkä aika olla poissa "kotoa". Nyt kun viimeisiä viikkoja viedään niin haluisin vaan kaiken mahdollisen aja viettää täällä Utahissa kavereiden luona.